Kalenteri täyttyy tapahtumista. Milloin on tapaaminen itseni kanssa. Vasta kun mahassa muljahtaa, oksettaa, niveliin sattuu ja on luovutettava jälleen kerran. Työn pitkä käsi kurottelee kotisohvalle wilmasta ja sähköpostista. Miksi en voisi olla huomioimatta niitä? Kukaan ei ole hengenhädässä eikä maailma romahtamassa. Luokka pyörii omalla painollaan sijaisen johdolla. Voisinko asioiden antaa olla edes yhden päivän?